Kerron ensin yksinkertaistetusti, mitä tapahtuu normaalissa kuukautiskierrossa, jotta jatkoa on helpompi ymmärtää. Kierron ensimmäinen päivä on päivä, jolloin kuukautisvuoto alkaa. Kierron alussa yksi munarakkula alkaa kasvaa ja kypsyä ja tuottaa estrogeenia, joka paksuntaa kohdun limakalvoa. Estrogeenitaso on matala kierron ensimmäisinä päivinä ja korkeimmillaan hieman ennen munasolun irtoamista eli ovulaatiota, joka tapahtuu, kun munarakkula on kypsä ja puhkeaa. Munarakkulan paikalle kehittyy keltarauhanen, joka erittää keltarauhashormonia eli progesteronia, joka kypsyttää kohdun limakalvoa mahdollista raskautta varten. Jos raskaus ei ala, keltarauhanen surkastuu ja kuukautisvuoto alkaa. Progesteronitaso on koholla ovulaatiosta seuraavan kuukautisvuodon alkuun, noin kahden viikon ajan. Estrogeeni- ja progesteronitasoissa kierron aikana tapahtuvat muutokset näet myös kuvasta.
Estrogeenidominanssilla voidaan tarkoittaa erilaisia asioita. Vaihdevuosiin liittyvänä sillä viitataan tilanteeseen, jossa estrogeenitaso on korkea suhteessa progesteroniin. Tässä yhteydessä käytettynä kyseessä ei kuitenkaan ole lääketieteellinen termi, vaan käsitettä käyttävät erilaisia ei-lääketieteeseen perustuvia tutkimuksia, hoitoja ja muita palveluita myyvät tahot.
Vaihdevuosien alkupuolella eli niin sanottujen esivaihdevuosien aikana estrogeenitasossa tapahtuva vaihtelu lisääntyy ja taso voi käydä yksittäisissä kuukautiskierroissa hetkellisesti jopa korkeammalla kuin tavallisissa kierroissa. Osassa kierroista tämä voi olla seurausta siitä, ettei ovulaatiota tapahdu lainkaan ja osassa siitä, että seuraavan kierron munarakkulan kasvaminen alkaa normaalin ajankohdan sijaan heti edellisen ovulaation tapahduttua ja kaksi kiertoa menee ikään kuin päällekkäin. Näissä tilanteissa loppukierron estrogeenitaso on tavanomaista loppukiertoa korkeampi, eikä progesteronia tuottavaa keltarauhasta muodostu. Tästä johtuen myöskään normaalisti loppukierrossa tapahtuvaa progesteronitason nousua ei tapahdu ja progesteroni jää alkukierron tasolle.
Se, mikä merkitys tällä on vaihdevuosioireiden suhteen, on jokseenkin epäselvää. Vaikka loppukierron progesteroni ei ole näissä kierroissa alkukiertoa matalammalla, antavat jotkin tahot edellä kuvattuun vedoten ymmärtää, että esivaihdevuosioireet kuuluisi hoitaa progesteronilla. Tässä tapauksessa käytettäväksi suositellaan nimenomaan luonnollista progesteronia, josta käytetään myös nimityksiä mikronisoitu tai bioidenttinen progesteroni.
Tutkimustieto progesteronin tehosta vaihdevuosi- tai esivaihdevuosioireisiin on kuitenkin vähäistä. Näyttö tehosta hikoiluoireisiin rajoittuu yhteen tutkimukseen, jossa oli mukana 133 menopaussin ohittanutta tutkittavaa.1 Näistä 75 käytti progesteronia ja 58 plaseboa. Tutkimuksen lopussa tutkittavia oli mukana kuitenkin vain 111; progesteroniryhmässä 64 ja plaseboryhmässä 47. Progesteroniryhmässä kahdeksan eli yhdeksän prosenttia keskeytti sivuvaikutusten vuoksi, plaseboryhmässä neljä eli seitsemän prosenttia. Progesteroni todettiin plaseboa tehokkaammaksi.
On myös viitteitä siitä, että progesteroni voisi väsyttää, helpottaa nukahtamista ja ehkä parantaa untakin. Sitä vastoin positiivista vaikutusta mielialaoireisiin tai lihas- ja nivelkipuihin ei tutkimuksissa ole todettu. Aihetta käsittelevät tutkimukset ovat kuitenkin olleet pieniä tai muutoin heikkolaatuisia, eikä johtopäätöksiä progesteronin tehosta tai tehottomuudesta esivaihdevuosioireiden hoidossa voida siten tehdä. Jotta hoito voidaan todeta tehokkaaksi, on sen oltava plaseboa tehokkaampaa. Vaihdevuosioireiden tiedetään helpottavan 30–40 % plasebohoidollakin.
Henkilöillä, jotka kokevat PMS-oireita, oireet esiintyvät nimenomaan loppukierrossa ja nimenomaan niissä kierroissa, joissa ovulaatio tapahtuu ja progesteronitaso on korkea. Tämän perusteella matalalle jäävän progesteronitason vaikutuksien voisi ajatella olevan ennemminkin suotuisia. Lisäksi osalla oireet alkavat vasta siinä vaiheessa, kun estrogeenitaso laskee ja voivat ohittua vasta kuukautisten jo alettua, kun estrogeenitaso taas nousee. On myös syytä huomata, että PMS-oireiden ja esivaihdevuosioireiden erottaminen toisistaan on usein vaikeaa, jopa mahdotonta.
Hormonitoimintaan ja siinä tapahtuviin muutoksiin liittyvät asiat ovat hyvin monimutkaisia ja tunnetaan vielä puutteellisesti. Niiden ja etenkin hormonitoiminnan muutosten ja oireiden välisten yhteyksien tutkiminen on vaikeaa, sillä on hyvin yksilöllistä, missä iässä hormonitoiminnan muutoksia alkaa tapahtua ja vaihdevuosiin yhdistetyt moninaiset oireet voivat olla seurausta monista muistakin tekijöistä kuin hormonaalisista muutoksista.
Tämänhetkisen tiedon valossa tutkijoiden näkemys on, että esivaihdevuosioireet ovat seurausta estrogeenitason korostuneesta vaihtelusta. Taso voi vaihdella huomattavasti kiertojen välillä ja romahtaa ajoittain loppukierrossa hyvinkin korkealta hyvin matalalle. Tähän voidaan vaikuttaa tasaamalla estrogeenitasoa, joko ovulaation estävillä ehkäisyvalmisteilla tai vaihdevuosien hormonikorvaushoitovalmisteilla. Luonnollista estrogeenia, estradiolia tai estetrolia, sisältävät ehkäisypillerit sopivat tähän tarkoitukseen erityisen hyvin. Kaikki ovat kuitenkin yksilöitä, eikä ole olemassa yhtä hoitoa, joka sopisi kaikille.
Mikäli päädytään estrogeenikorvaushoitoon, on tähän liitettävä aina keltarauhashormoni, jos henkilöllä on kohtu. Tämä siksi, että pelkän estrogeenin käyttö vaikuttaisi negatiivisesti kohdun limakalvoon ja voisi aiheuttaa sen liikakasvun, hyperplasian, johon liittyy myös kohonnut kohtusyöpäriski. Keltarauhashormoniksi on mahdollista valita luonnollinen progesteroni. Kaikki ovat kuitenkin yksilöitä tässäkin asiassa, eikä progesteroni ole kaikille keltarauhashormoneista sopivin, vaan monet hyötyvät synteettisten keltarauhashormonien ominaisuuksista. Joskus sopivan hoidon löytyminen vaatii useita kokeiluja ja huomattavaa kärsivällisyyttä.
Lähde:
- Hitchcock CL, Prior JC. Oral micronized progesterone for vasomotor symptoms–a placebo-controlled randomized trial in healthy postmenopausal women. Menopause. 2012;19(8):886-893. doi:10.1097/GME.0B013E318247F07A
