Helsingin Sanomissa julkaistiin 9.3.2019 kirjoitus, jossa väitettiin hormonikorvaushoidon voivan lisätä riskiä sairastua Alzheimerin tautiin. Kirjoituksessa viitataan suomalaisen tutkimusryhmän BMJ:ssä julkaistuun tuoreeseen artikkeliin (artikkeli on vapaasti kaikkien luettavissa).1 Itse tutkimus on hyvin toteutettu ja tutkijat myöntävät alkuperäisessä artikkelissa avoimesti tutkimuksensa rajoitteet. Helsingin Sanomien kirjoituksessa on kuitenkin huomattavia asiavirheitä ja tutkimuksen sanoma on pahasti vääristynyt.
Helsingin Sanomissa väitettiin Alzheimerin taudin vaaran kasvaneen erityisesti, jos hormonihoito aloitettiin alle 60-vuotiaana. Tämä ei pidä paikkaansa. Esitellyn tutkimuksen mukaan sairastumisen riski liittyi selvemmin yli 60-vuotiaana aloitettuun käyttöön. Alle 60-vuotiaana hoidon aloittaneilla Alzheimerin taudin riski liittyi ainoastaan yli 10 vuotta kestäneeseen hormonihoidon käyttöön.
Vaihdevuosien hormonihoidon on todettu (terveillä henkilöillä) vähentävän sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, mikäli hoito aloitetaan 10 vuoden sisällä vaihdevuosioireiden alusta eli käytännössä alle 60-vuotiaana. Tätä myöhemmin aloitettu hoito puolestaan lisää sairastumisen riskiä. Samankaltainen yhteys on todettu myös hormonihoidon ja dementian välillä. Kymmenen vuoden sisällä vaihdevuosioireiden alkamisesta aloitettu hormonihoito on näyttänyt vähentävän riskiä ja myöhemmin aloitettu hoito on lisännyt riskiä. Hormonihoito on yhdistetty myös pienempään riskiin sairastua diabetekseen, paksusuolisyöpään ja osteoporoosiin. Mitä tulee hormonihoidon käytön kestoon, ei sen merkityksestä edellä mainituille sairauksille ole juurikaan tietoa. Tiedetään kuitenkin, että hormonihoitoon liitetty riski sairastua rintasyöpään riippuu hoidon kestosta. Sairastumisen riski on sitä suurempi mitä kauemmin hormonihoitoa käytetään. Alle viiden vuoden käyttöä pidetään turvallisena. Vaihdevuosioireiden kesto on yksilöllinen, mutta useimmilla ainakin elämänlaatua selvästi heikentävät oireet ohittuvat 5−10 vuodessa. Tuore tutkimus antaa lisätukea sille, että vuosien saatossa hormonihoidosta saatavat hyödyt vähenevät ja riskit lisääntyvät.
Tutkimusryhmä, joka nyt julkaisi Alzheimer-tutkimuksensa, on aikaisemmissa tutkimuksissaan todennut, että riski kuolla sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen on koholla ensimmäisen vuoden ajan hormonihoidon lopettamisen jälkeen.2,3 Lisäksi suun kautta otettavaan hormonihoitoon liittyy pieni laskimotukoksen riski, joka on koholla etenkin hormonihoidon käytön aloitukseen liittyen. Hormonikorvaushoitoa ei siis kannattane lopettaa siinä vaiheessa, kun on todennäköistä, että oireet palaavat hankalina ja hoito joudutaan aloittamaan uudelleen. Hoidon lopettaminen onkin syytä suunnitella oman hoitavan lääkärin kanssa (näkemykseni hormonikorvaushoidon lopettamisesta voit lukea aikaisemmasta blogikirjoituksestani).
Helsingin Sanomien kirjoituksessa menivät sekaisin koko kehoon vaikuttavat ja paikallisesti emättimeen vaikuttavat hormonihoidot. Sekä suun kautta toteutettava tablettihoito että ihon kautta toteutettava hoito (laastari, geeli ja spray) vaikuttavat koko kehoon. Tutkimuksessa ei pystytty selvittämään, onko annostelureitillä merkitystä Alzheimerin tautiin sairastumisen riskin suhteen. Paikallishoitoa ovat emättimeen annosteltavat hoidot. Näiden paikallishoitojen sisältämä estrogeenipitoisuus on minimaalinen. Paikallisesti vaikuttava estrogeenihoito on todettu turvalliseksi, eikä sen käytöllä ole todettu yhteyttä minkään sairauden riskin kohoamiseen. Myöskään tässä Alzheimer-tutkimuksessa paikallishoito ei ollut yhteydessä kohonneeseen sairastumisriskiin.
On syytä huomata, että vaikka tutkimuksessa hormonihoidon käyttäjillä oli enemmän Alzheimerin tautia kuin hoitoa käyttämättömillä, ei tutkimuksen perusteella voida sanoa, että hormonihoito aiheuttaisi Alzheimerin tautia. Tulosten perusteella voidaan todeta vain, että näiden kahden asian välillä on yhteys. Muistivaikeudet ovat yksi vaihdevuosioireista, joten on mahdollista, että varhaisista Alzheimerin taudin oireista kärsivät käyttivät hormonihoitoa saadakseen apua muistiongelmiinsa. Lisäksi, koska aikaisemmat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että hormonihoito voisi suojata dementialta, on mahdollista, että dementian varhaisia oireita kokevat käyttivät hormonihoitoa ehkäistäkseen dementiaan sairastumista. Tutkimuksen perusteella voidaan siis todeta vain, että hormonihoitoa ei pidä käyttää Alzheimerin taudin ehkäisyyn. Mainittakoon vielä, että Alzheimerin tauti on vain yksi dementiaa aiheuttavista sairauksista. Onkin siis edelleen mahdollista, että hormonihoito suojaisi verisuoniperäiseltä dementialta, vaikkei se suojaa Alzheimerin taudilta.
Hormonihoito on vaihdevuosioireiden tehokkain hoito. Jos vaihdevuosioireet heikentävät elämänlaatua huomattavasti, on hormonihoidon käyttö edelleen perusteltua. Vaikka hormonihoidon käytöllä on useita positiivisia terveysvaikutuksia, ei hormonihoitoa nykytiedon valossa suositella käytettäväksi sairauksien ehkäisemiseksi. Lisäksi hormonihoitoa suositellaan käytettäväksi vain niin kauan kuin oireet sitä vaativat. Tuore tutkimus ei siis anna aihetta muuttaa hoitosuosituksia.
Huom. Helsingin sanomat korjasi myöhemmin kirjoituksensa asiavirheet.
Lähteet
- Savolainen-Peltonen H, Rahkola-Soisalo P, Hoti F, et al. Use of postmenopausal hormone therapy and risk of Alzheimer’s disease in Finland: nationwide case-control study. BMJ. 2019;364:l665. doi:10.1136/bmj.l665
- Mikkola TS, Tuomikoski P, Lyytinen H, et al. Increased cardiovascular mortality risk in women discontinuing postmenopausal hormone therapy. J Clin Endocrinol Metab. September 2015:jc.2015-1864. doi:10.1210/jc.2015-1864
- Venetkoski M, Savolainen-Peltonen H, Rahkola-Soisalo P, et al. Increased cardiac and stroke death risk in the first year after discontinuation of postmenopausal hormone therapy. Menopause. 2017;25(4):1. doi:10.1097/GME.0000000000001023
