Vaihdevuosioireilu on hyvin yksilöllistä. Vähemmistöllä oireita ei ole lainkaan, lähes 80 prosentilla on jonkinlaisia oireita ja 20−30 prosentilla oireet ovat hankalia. Myös koetut oireet vaihtelevat. Tyypillisimmät vaihdevuosioireet ovat kuumat aallot, yöllinen hikoilu ja uniongelmat. Osa kokee myös muistiongelmia ja keskittymisvaikeuksia sekä erilaisia kipuja ja mielialaoireita. Emättimen limakalvojen ohenemisen ja punoituksen voi lääkäri todeta lähes kaikilla vaihdevuosissa ja sen jälkeen, mutta kaikki eivät emättimenkään oireista kärsi. Vaihdevuosioireet alkavat tyypillisesti hieman viidenkympin täyttämisen jälkeen. Joillakin oireita voi kuitenkin olla jo joitakin vuosia aikaisemmin ja joillakin vasta huomattavasti myöhemmin.

Vaihdevuosioireista kuumat aallot, yöhikoilu ja uniongelmat vaikuttavat liittyvän selvästi vaihdevuosien estrogeenin puutteeseen. Vaikka estrogeenin puute on pysyvä, nämä oireet yleensä väistyvät ajan kanssa. Muut vaihdevuosiin yhdistetyt oireet ovat taustoiltaan monitekijäisempiä, eivätkä liity yhtä yksiselitteisesti estrogeenitasojen romahtamiseen.

Vaikka kuumien aaltojen ja hikoilun esiintymistä on tutkittu paljon, on niiden kesto edelleen epäselvä. Seurantatutkimuksissa oireiden keskimääräinen kesto on vaihdellut parista vuodesta kahteentoista vuoteen. Suuressa yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa (SWAN), oireiden keskimääräinen kesto oli seitsemän ja puoli vuotta.1 Jos oireet alkoivat vaihdevuosien alkuvaiheessa, eli käytännössä ennen kuukautisten poisjääntiä tai hyvin pian sen jälkeen, oli kesto kuitenkin pidempi, jopa 12 vuotta. Jos taas oireet alkoivat vasta kun kuukautiset olivat olleet poissa yli vuoden, oli oireiden kesto vain kolme ja puoli vuotta. Nämä ovat kuitenkin siis keskimääräisiä kestoja, yksilöiden välillä kesto voi vaihdella kuukausista vuosikymmeniin. Pienellä osalla oireita on vielä yli 70-vuotiaanakin. Jos oireet ovat välillä pitkään poissa tai oireena on kuumien aaltojen sijaan yleistä hikoilua, voivat oireet olla sairauden, esimerkiksi uniapnean, diabeteksen tai kilpirauhasen toimintahäiriön oire.

Vaikka uniongelmat selvästi liittyvät vaihdevuosiin, lisääntyy niiden esiintyminen myös iän mukana. Täten vaihdevuosissa koetut estrogeenin puutteesta johtuvat oireet, voivat vaihdevuosien ohituttua korvautua iän mukana ilmenevillä unioireilla. Vaihdevuosille tyypillisiä ovat yölliset heräilyt ja vaikeus nukahtaa uudelleen sekä yöhikoiluun liittyvä unen häiriytyminen. Nukkumaan menoon liittyvät nukahtamisvaikeudet liittyvät enemmänkin ikääntymiseen ja muihin syihin. Vaihdevuosiin liittyvä unettomuus voidaan hoitaa tehokkaasti hormonihoidolla, muuhun unettomuuteen hormonaalinen hoito ei vaikuta.

Mielialaoireita esiintyy kaikenikäisillä. Oireiden kuitenkin koetaan lisääntyvän vaihdevuosiin liittyen ja vaihdevuosissa oireita voivat kokea myös naiset, jotka ovat olleet aikaisemmin psyykkisesti hyvinvoivia. Vaihdevuosiin liittyviä mielialaoireita voivat olla esimerkiksi ärtyneisyys, ahdistus, alakulo, saamattomuus, itkuherkkyys, masentuneisuus ja vetämättömyys. Myös mielialan äkillistä vaihtelua kuvataan. Koska oireet ovat hyvin moninaisia ja niiden taustalla olevat syyt vaihtelevat, on vaihdevuosiin liittyvien oireiden keston tutkiminen hyvin hankalaa. Aivan kuten muissakin elämänvaiheissa, vaihdevuosissakin mielialaoireet voivat liittyä elämäntilanteeseen, traumaattisiin kokemuksiin, muihin sairauksiin tai esimerkiksi elämässä tehtyjen valintojen, työn tai parisuhteen aiheuttamaan tyytymättömyyteen. Viisikymppisenähän usein herätään pohtimaan, onko eletty elämä vastannut odotuksia ja voisivatko asiat olla paremmin. Mielialaoireiden taustalla voi olla myös todellinen masennus- tai ahdistussairaus.

Keskittymisvaikeuksien ja muistiongelmien yhteys vaihdevuosiin on myös monimutkainen. Vaikka monet kiistatta kokevat oireiden ilmaantuvan vaihdevuosissa, ei vastaavia kykyjä mittaavissa kokeissa ole onnistuttu toteamaan vaikeuksien selvää lisääntymistä vaihdevuosiin liittyen. On mahdollista, että oireet liittyvät estrogeenin puutteeseen, mutta ne voivat olla myös seurausta huonosti nukutuista öistä. Koska nämäkin oireet voivat liittyä myös ikääntymiseen, on niidenkin keston tutkiminen haastavaa ja vaihdevuosiin liittyvät ongelmat voivat ajan saatossa vaihtua iän mukanaan tuomiksi ongelmiksi.

Emättimen kuivuus on estrogeenin puutteen aiheuttamista oireista ainoa, jonka ei voi odottaa ohittuvan ajan kuluessa. Kaikki eivät limakalvojensa huonoa vointia tosin huomaa. Eniten limakalvojen kunnon aleneminen vaivaa seksuaalisesti aktiivisia, mutta myös muut voivat kokea kutinaa, kirvelyä ja muita limakalvo-oireita. Myös tiheä tarve virtsata on yleistä. Koska estrogeenin puute altistaa emättimen limakalvot tulehduksille ja virtsatiet virtsatieinfektioille ja virtsankarkailulle, kannattaisi kaikkien vaihdevuodet ohittaneiden käyttää paikallisesti annosteltavaa estrogeenia limakalvojensa hoitoon. Aiheesta enemmän blogeissa Vaihdevuosien vaikutus seksuaalisuuteen ja Miten hormonihoitoa käytetään?.

Hormonikorvaushoitoon liittyvä rintasyöpäriski on sitä suurempi mitä kauemmin hoitoa käytetään (aiheesta lisää blogissa Hormonikorvaushoidon hyödyt ja riskit). Tämän vuoksi hoitoa ei nykytiedon valossa suositella käytettäväksi todellista tarvetta kauempaa. Toisaalta hoito parantaa huomattavasti vaihdevuosioireista kärsivien elämänlaatua ja hoitoon liittyy paljon muitakin positiivisia terveysvaikutuksia (myös tästä lisää aikaisemmassa blogissa). Hoitoa ei siis missään nimessä tarvitse myöskään lopettaa, jos elämänlaatuun vaikuttavia oireita edelleen esiintyy. Mistä sitten tietää, milloin on aika lopettaa? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Suuressa suomalaisessa tutkimuksessa todettiin, että riski kuolla sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen on koholla ensimmäisen vuoden ajan hormonihoidon lopettamisen jälkeen.2 Tämän valossa hormonikorvaushoitoa ei ehkä kannata yrittää lopettaa vuosittain, kuten perinteisesti on ajateltu. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole yleistä suositusta siitä, miten asia sitten pitäisi hoitaa. Itse ajattelen, että ajoittain kannattaa kokeilla alentaa annosta tai harventaa annostelua. Jos oireita ei tule, voi annosta kokeilla laskea edelleen tai jos annos on hyvin pieni, jopa lopettaakin. Jos taas pienempi annos saa aikaan oireiden palaamisen, voi annoksen hyvin mielin nostaa takaisin siihen, jolla oireet pysyivät poissa. Hormonikorvaushoidon käyttäjien on syytä käydä vuosittain lääkärin vastaanotolla, jotta hoidon tarve ja käytettävän annoksen ja valmisteen soveltuvuus tulee arvioitua säännöllisesti.

Vaihevuosioireiden esiintyminen on hyvin yksilöllistä. Voi olla, ettei oireita ilmene lainkaan, ja jos ilmenee, voi niiden kesto vaihdella joistakin kuukausista jopa kymmeniin vuosiin. Kukaan ei voi ennustaa, miten oireilu etenee juuri tietyn yksilön kohdalla.

Lähteet:

  1. Avis NE, Crawford SL, Greendale G, et al. Duration of menopausal vasomotor symptoms over the menopause transition. JAMA Intern Med. 2015;175(4):531-9.
  2. Mikkola TS, Tuomikoski P, Lyytinen H, et al. Increased cardiovascular mortality risk in women discontinuing postmenopausal hormone therapy. J Clin Endocrinol Metab. September 2015:jc.2015-1864.