Menopaussilla tarkoitetaan viimeisten oman hormonitoiminnan aikaansaamien kuukautisten ajankohtaa, ja se tapahtuu tavallisimmin noin 45–55 vuoden iässä. Tuolloin estrogeenin ja keltarauhashormonin eritys loppuu käytännössä täysin. Vaihdevuosioireita voi ilmetä jo useita vuosia ennen menopaussia, mutta pahimmillaan ne ovat yleensä vasta sen jälkeen. Tyypillisimpiä vaihdevuosioireita ovat kuumat aallot, yöllinen hikoilu ja unihäiriöt. Lisäksi voi esiintyä runsaasti erilaisia muita oireita kuten väsymystä, sydämen tykyttelyä, erilaisia mielialaoireita, muistin ja keskittymiskyvyn ongelmia, aivosumua, lihas- ja nivelkipuja, vulvan ja emättimen limakalvojen kuivuutta ja arkuutta sekä tihentynyttä virtsaamistarvetta. Luonnollisen menopaussin jälkeen munasarjat erittävät edelleen huomattavia määriä testosteronia, ja sen eritys vähenee myöhemmin hiljalleen.
Joskus munasarjat joudutaan poistamaan jonkin sairauden, esimerkiksi hankalan endometrioosin, munasarjakasvainten, kohtu- tai munasarjasyövän tai perinnöllisen syöpäalttiuden vuoksi ennen menopaussia. Yhden munasarjan poistamisella ei yleensä ole terveydellistä merkitystä, mutta molempien munasarjojen poisto aiheuttaa menopaussin. Kohdunpoisto sen sijaan ei aiheuta menopaussia, jos siihen ei yhdistetä munasarjojen poistoa. Kuukautisvuotoja ei toki ilman kohtua tule, mutta sen poisto ei vaikuta munasarjojen hormonitoimintaan.
Endometrioosin yhteydessä leikkauksesta, jossa poistetaan sekä kohtu että munasarjat ja kaikki havaittava endometrioosikudos, käytetään usein nimitystä radikaalileikkaus. Syöpäleikkausten yhteydessä radikaalileikkaus taas tarkoittaa leikkausta, jossa koko syöpä on tullut poistetuksi. Ja jotta ei olisi liian yksinkertaista, kohdunkaulansyövän leikkauksista puhuttaessa radikaali kohdunpoisto -termiä käytetään, kun kohdunpoiston yhteydessä poistetaan kohtua ympäröivää kudosta.
Kun munasarjat poistetaan ennen luonnollista menopaussia, ovat edellä mainitut vaihdevuosioireet usein huomattavan voimakkaita. Estrogeenin ja keltarauhashormonin tuotanto loppuu kerralla kokonaan ilman sopeutumisaikaa. Testosteronia erittyy edelleen lisämunuaisista, mutta testosteronitason lasku on huomattava. Tähän voi liittyä seksuaalista haluttomuutta ja muutoinkin vireystilan alenemista.
Mikäli munasarjat joudutaan poistamaan alle 45-vuotiaana, liittyy poistoon kohonnut sydän- ja verisuonisairauksien sekä osteoporoosin riski, sillä estrogeeni ehkäisee näitä sairauksia. Tämän vuoksi on suositeltavaa, että henkilöt, joille estrogeeni ei ole vasta-aiheinen ja joilta munasarjat poistetaan huomattavasti ennen luonnollista menopaussi-ikää, käyttäisivät hormonikorvaushoitoa noin 50 vuoden ikään saakka. Mikäli munasarjat poistetaan ennen 45 vuoden ikää, korvaa Kela hormonikorvaushoidon täysimääräisesti 50-vuotiaaksi. Mikäli hormonikorvaushoitoa ei ole mahdollista käyttää, on terveellisiin elintapoihin ja riittävään D-vitamiinin saantiin syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Estrogeeni hoitaa myös vaihdevuosioireet tehokkaasti. Hoitoon lisätään aina myös keltarauhashormoni, mikäli kohtua ei ole poistettu. Tämä siksi, että ilman keltarauhashormonia estrogeenin käyttö aiheuttaisi kohtusyöpäriskin. Jos kohtu on poistettu, voivat muut kuin endometrioosia sairastavat käyttää pelkkää estrogeenia. Endometrioosia sairastavilla pelkkä estrogeeni saattaisi kuitenkin johtaa endometrioosin aktivoitumiseen, minkä vuoksi endometrioosia sairastavien on syytä käyttää estrogeenin rinnalla aina keltarauhashormonia, jolla saadaan kumottua estrogeenin vaikutus endometrioosikudoksessa (lisää aiheesta Vaihdevuodet ja endometrioosi).
Emättimen ja virtsateiden limakalvojen oireet on helppoa hoitaa paikallisesti emättimeen annosteltavalla estrogeenilla. Paikallishoitovalmisteita ei voi verrata varsinaiseen hormonikorvaushoitoon, sillä niiden estrogeenipitoisuus on hyvin pieni ja vaikutus paikallinen. Vuoden käytön aikana ei saavuteta edes yhden hormonikorvaushoidossa käytetyn tabletin sisältämää hormonimäärää. Paikallisestrogeenin käyttöön ei liity hormonikorvaushoitoon liitettyjä riskejä, ja paikallisestrogeenin käyttö on sallittua myös gynekologisen syövän sairastaneille.
Hormonittomilla limakalvojen hoitoon tarkoitetuilla valmisteilla voidaan lievittää kuivuuden tunnetta, mutta ne eivät vaikuta oireiden taustalla olevaan syyhyn, eivätkä siten ole teholtaan läheskään paikallisestrogeenin veroisia.
Mikäli seksuaalinen halu on alentunut huomattavasti ilman muuta taustalla olevaa syytä, voidaan harkita testosteronihoitoa. Koska seksuaalisuuteen vaikuttavat tekijät ovat hyvin moninaiset, on ennen hoidon aloitusta hyvä keskustella seksuaalineuvojan tai –terapeutin kanssa (aiheesta lisää aiemmasta blogitekstistä Seksuaalinen halu ja haluttomuus vaihdevuosissa). Testosteronihoitoon liittyvät haittavaikutukset ovat suositusten mukaisilla annoksilla harvinaisia, mutta suurempien annosten käyttöön voi liittyä miestyyppistä karvankasvua, hiusten rasvoittumisen, aknea, miestyyppinen kaljuuntuminen sekä aggressiivista käyttäytymistä. Testosteronin lyhytaikaisen käytön aikana ei ole ilmennyt vakavia haittoja, mutta pitkäaikaisemman käytön turvallisuudesta ei ole vielä tietoa.
Hormonikorvaushoidon mahdolliset hyödyt ja riskit on punnittava jokaisen kohdalla yksilöllisesti. Hormonikorvaushoidosta löytyy lisätietoa aikaisemmista blogikirjoituksista Miten hormonihoitoa käytetään? ja Hormonihoidon hyödyt ja riskit. Mikäli hormonihoidon käyttö ei ole mahdollista, on oireita mahdollista kokeilla lievittää muunlaisilla lääkkeillä tai keinoilla, tästä lisää blogikirjoituksessa Vaihdevuosioireiden vaihtoehtoiset hoidot. Nämä keinot eivät kuitenkaan valitettavasti vähennä munasarjojen poistoon liittyviä sairastumisriskejä.
