PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, polycystic ovary syndrome, on munasarjallisten tavallisin hormonihäiriö. PCOS voi olla jopa 200 000 suomalaisella. Sitä, mistä häiriö johtuu, ei tiedetä, mutta sen syntyyn vaikuttavat sekä perintötekijät että ympäristö. PCO ilman S:ää tarkoittaa munasarjojen monirakkulaisuutta ilman hormonihäiriötä, polycystis ovaries.
PCOS:n oireita ovat runsas karvankasvu (erityisesti ylähuulessa, leuassa, rintojen välissä, alavatsalla esiliinamaisesti ja selässä), epäsäännölliset tai puuttuvat kuukautiset sekä akne ja hiustenlähtö. Lisäksi PCOS altistaa painon kertymiselle, vaikuttaa aineenvaihduntaan, lisää lieväasteista tulehdusta ja aiheuttaa androgeenien eli ns. mieshormonien liikatuotantoa. Kudosten herkkyys insuliinille on tyypillisesti heikentynyt, minkä seurauksena insuliinipitoisuus veressä suurenee ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu. Lisääntynyt insuliinin tuotanto lisää edelleen androgeenien tuotantoa ja siihen liittyviä oireita. Androgeenien liikatuotanto puolestaan lisää aineenvaihdunnan häiriöitä ja saa rasvan kertymään keskivartalolle ja sisäelinten ympärille.
PCOS voidaan todeta tyypillisten oireiden ja ultraäänitutkimuksen avulla. Mikäli diagnoosi on epäselvä tai ultraäänilaitetta ei ole käytettävissä, voidaan tarvittaessa käyttää avuksi laboratoriotutkimuksia. Nuorilla ja nuorilla aikuisilla munasarjat ovat monirakkulaiset ilman, että kyseessä on PCOS. Lisäksi ensimmäisinä vuosina kuukautisten alkamisesta vuodot ovat usein epäsäännölliset ja akne tavallista. Tämän vuoksi diagnoosia ei voi tehdä ennen kuin kuukautisten alkamisesta on kulunut useampi vuosi.
Iän myötä, noin 35 ikävuoden jälkeen kuukautiskierto puolestaan usein säännöllistyy ja kierron pituus normalisoituu, toisin kuin muilla. Lisäksi testosteronitasot voivat laskea ja PCOS:ään liittyvät oireet vähentyä. PCOS:ää ei voida diagnosoida vaihdevuosi-iässä esiintyvien oireiden perusteella, ainakaan menopaussin eli viimeisten kuukautisten jälkeen, mutta sitä voidaan epäillä aikaisemmin elämässä koettujen oireiden perusteella. Menopaussin jälkeen runsastuva karvoitus ei liity PCOS:ään vaan menopaussin jälkeen normaalistikin tapahtuvaan estrogeenin ja testosteronin välisen suhteen muutokseen.
PCOS lisää moniin sairauksiin sairastumisen riskiä. PCOS:ään liittyy muun muassa kohonnut riski sairastua aikuistyypin diabetekseen, verenpainetautiin, sydän- ja aivoinfarktiin, laskimotukokseen, metaboliseen oireyhtymään, uniapneaan, kohonneisiin kolesteroleihin ja rasvamaksaan. Mikäli kuukautiset tulevat harvoin, voi PCOS:ään liittyvä hormonihäiriö altistaa kohdun limakalvon liikakasvulle ja lisätä kohtusyövän riskiä. Edellä mainitut sairaudet ilmenevät usein huomattavasti nuoremmalla iällä kuin henkilöillä, joilla ei ole PCOS:ää. Sairastumisriskiin on kuitenkin mahdollista vaikuttaa elämäntavoilla. Myös yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, masennusoireet, kilpirauhasen toimintahäiriöt, astma, nivelrikko ja migreeni ovat tavallisempia kuin muilla.
PCOS:n ensisijainen hoito ovat terveelliset elämäntavat; terveellinen ruokavalio sekä riittävä liikunta ja uni. Lääkehoitoja voidaan käyttää oireiden vähentämiseksi ja aineenvaihdunnan korjaamiseksi sekä tilanteissa, joissa kuukautiset tulevat harvoin, kohdun limakalvon suojaamiseksi hormonihäiriön vaikutuksilta.
E-pillerit suojaavat kohdun limakalvoa, hoitavat runsaat kuukautiset ja vähentävät karvankasvua. Kohdun limakalvon liikakasvun ehkäisynä ja runsaiden vuotojen hoitona toimivat myös jaksoittain käytettävä keltarauhashormoni ja hormonikierukka. Ylipainoisille suositellaan herkästi diabeteslääke metformiinia, joka parantaa aineenvaihduntaa, auttaa painonhallinnassa, säännöllistää kuukautisia ja voi vähentää karvoitusta. Painonhallinnan tueksi voidaan käyttää myös uusia lihavuuden hoitoon kehitettyjä lääkkeitä. Runsaan karvoituksen ja hiustenlähdön hoitona käytetään joskus myös tesosteronin vaikutuksia estävää spironolaktonia. Kasvojen alueen hankalaksi koettua liiallista karvankasvun voidaan hoitaa laser- tai valoimpulssihoidoilla.
Henkilöille, joilla on PCOS, menopaussi tulee keskimäärin kaksi tai kolme vuotta myöhemmin kuin muille. Yksittäisen henkilön kohdalla tällä ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä, sillä menopaussin ajankohta vaihtelee paljon yksilöiden välillä. PCOS:n vaikutus vaihdevuosioireisiin on epäselvä. Oireita voidaan joka tapauksessa hoitaa kuten muillakin, riskitekijät ja todetut sairaudet huomioiden. Säännöllinen verenpaineen, kolesterolitasojen ja verensokerin seuranta on tärkeää.
PCOS olisi tärkeää tunnistaa ja diagnosoida vaikka jälkikäteenkin siihen liittyvän kohonneen sairastumisriskin vuoksi. Vaikka PCOS:n oireet tyypillisesti helpottavat vaihdevuosissa, oireyhtymä itsessään ja siihen liittyvät terveysriskit ovat elinikäisiä.