Vaihdevuosien lähestyessä raskauden alkaminen olisi epätodennäköistä, vaikka sitä varta vasten yritettäisiin. Mahdollista se kuitenkin on viimeisiin kuukautisiin eli menopaussiin saakka. Ennen päättymistään kuukautiset ovat usein hyvinkin epäsäännölliset ja menopaussin voidaan todeta tapahtuneen vasta kuukautisten oltua poissa yhden vuoden ajan. Tästä syystä raskaudenehkäisyäkin suositellaan käytettäväksi vielä vuoden verran viimeisten kuukautisten jälkeen.
Raskaudenehkäisyn tarvetta ei voida arvioida laboratoriokokeiden perusteella. FSH eli follikkelia stimuloiva hormoni on korkea menopaussin jälkeen, mutta vastaavia arvoja voidaan todeta jo vuosia aikaisemmin. Ennen menopaussia FSH-tasot vaihtelevat ja arvo riippuu mittauspäivästä, yhtenä päivänä taso voi olla korkea, toisena matala. Menopaussin jälkeen FSH on jatkuvasti koholla, mutta yksittäisistä mittaustuloksista ei voida päätellä, onko arvo koholla jatkuvasti vai sattuvatko korkeat arvot vain mittauspäiville.
Hormonaalista ehkäisyä käyttävällä tilanne on vielä monimutkaisempi. Yhdistelmäehkäisyvalmisteet eli sekä estrogeenia että keltarauhashormonia sisältävät pillerit, ehkäisyrenkaat ja laastarit voivat saada vuodot tulemaan, vaikka ne olisivat luonnollisesti jo päättyneet. Ja toisaalta, vuodot voivat myös olla poissa näiden valmisteiden käytön takia. Samoin hormonikierukka, ehkäisykapseli ja minipillerit eli pelkkää keltarauhashormonia sisältävät pillerit voivat saada vuodot jäämään kokonaan pois, eikä tällöin voida tietää, vieläkö vuodot tulisivat ilman valmisteen käyttöä.
Useimmiten vaihdevuosien lähestyessä voidaan jatkaa samalla valmisteella, joka on ollut käytössä siihen saakkakin. Yhdistelmäehkäisyvalmisteiden käyttöä voidaan jatkaa, kunhan käytölle ei ilmaannu vasta-aiheita. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi verenpaineen kohoaminen, huomattava ylipaino tai sairastuminen johonkin pitkäaikaissairauteen. Yhdistelmävalmisteisiin liittyvä laskimotukosriski on huomattavin ensimmäisen käyttövuoden ajan, minkä vuoksi valmisteen käyttöä ei kannata ilman painavaa syytä tauottaa.
Pelkkää keltarauhashormonia sisältävien ehkäisyvalmisteiden käytölle ei ole yläikärajaa, eivätkä iän myötä yleistyvät sairaudet ja ylipainokaan ole yleensä este niiden käytölle.
Synteettistä estrogeenia sisältävien valmisteiden lisäksi nykyään on markkinoilla myös pari erilaista luonnollista estrogeenia sisältävää e-pilleriä. Näiden käyttöön liittyy mahdollisesti synteettistä estrogeenia pienempi laskimotukosriski, minkä takia näitä pidetään usein ensisijaisina, mikäli vaihdevuosien lähestyessä halutaan aloittaa yhdistelmäehkäisy. Tukosriski kun kohoaa iän myötä. Estrogeenia sisältäviä ehkäisyvalmisteita, riippumatta siitä, onko kyseessä synteettinen vai luonnollinen estrogeeni, voidaan käyttää myös vaihdevuosioireiden hoitona.
Kondomi, kuparikierukka ja sterilisaatio ovat hormonittomia vaihtoehtoja. Sterilisaatio on toimenpide, joka on yleensä turvallinen, mutta johon voi liittyä vakaviakin riskejä. On hyvä miettiä, onko näitä riskejä järkevää ottaa tilanteessa, jossa hedelmällistä ikää ei ehkä ole enää montaa vuotta jäljellä.
Ennen menopaussia kuukautiset ovat usein hormonitoiminnan muutoksista johtuen huomattavasti aiempaa runsaammat, minkä vuoksi moni päätyy vielä tässä iässä käyttämään hormonaalisia ehkäisyvalmisteita niiden vuodon määrää vähentävän vaikutuksen vuoksi riippumatta raskaudenehkäisyn tarpeesta (aiheesta lisää aiemmassa blogikirjoituksessa). Hormonikierukka on runsaiden kuukautisten hoidossa erityisen tehokas ja sen eduksi voidaan katsoa myös, että sitä voidaan myöhemmin käyttää hormonikorvaushoidon osana. Vaihdevuosioireet hoidetaan estrogeenilla, mutta tähän on yhdistettävä aina keltarauhashormoni, mikäli kohtua ei ole poistettu, sillä pelkän estrogeenin käyttöön liittyisi kohonnut kohtusyövän riski. Hormonikierukka toimii tässä käyttötarkoituksessa oikein hyvin.
Ikä tai vaihdevuosien lähestyminen ei siis ole itsessään este minkään ehkäisyvalmisteen käytölle, mutta yksilöllisten riskitekijöiden merkitys korostuu. Tämän vuoksi käytössä olevasta ehkäisystäkin on hyvä keskustella ajoittain lääkärin kanssa, jotta terveydentilassa tapahtuvat muutokset eivät jää huomioimatta.
