Kiihottumis­vaikeus

Ongelmia kiihottumisessa

Seksuaalisen kiihottumisen vaikeus voi ilmetä kiihottumisen tunteen tai sukuelinten vasteen puuttumisena. Henkilöillä, joilla on emätin, sukuelinten vasteen puuttuminen tarkoittaa lähinnä puutteellista kostumista ja turvotusta. Puutteellinen kostuminen voi saada seksin tuntumaan epämiellyttävältä tai jopa kivuliaalta. Turvotus puolestaan lisää alueen tuntoherkkyyttä. Jos seksi ei tunnu yhtä paljon kuin yleensä, voi kyse siis olla puutteellisesta kiihottumisesta. Henkilöillä, joilla on penis, voi kiihottumisvaikeus puolestaan johtaa puutteelliseen erektioon. Joskus ongelmana on varsinaisen kiihottumisvaikeuden sijaan vaikeus havaita tai hyväksyä omia kiihottumiseen liittyviä tuntemuksia ja reaktioita.

Kiihottumisvaikeuden taustalla voi olla useita erilaisia syitä. Jotta kiihottumista voisi tapahtua, on mielen oltava altis seksuaalisille ärsykkeille. Erilaiset psykologiset tekijät sekä ajatusten tai huomion harhailu toisaalla voivat täten estää kiihottumista. Kiihottuminen vaikeutuu hyvin herkästi esimerkiksi erilaisiin elämänolosuhteisiin tai elämänkokemuksiin liittyen. Kiihottumista vaikeuttavat muun muassa kiire, stressi, väsymys, suorituskeskeisyys, raskaat elämäntapahtumat, lapsuuden seksuaalikielteinen kasvatus ja menneisyyden traumaattiset kokemukset. Joskus  taustalla on yleisesti alentunut kyky kokea mielihyvää tai iloa, mikä voi liittyä esimerkiksi stressiin, runsaisiin velvollisuuksiin, suorittamistaipumukseen tai masennukseen. Joskus yksi ainoa seksitaitoihin tai seksin aikaiseen käyttäytymiseen liittyvä vähättelevä tai nolaava kommentti voi riittää aiheuttamaan ongelman. Taustalla voi olla myös erilaisia parisuhteeseen liittyviä asioita, kuten toimimaton kommunikaatio, käsittelemättömät ristiriidat, läheisyyden puute tai luottamusongelmat. Olosuhteiden tulee olla suosiolliset rentoutumiselle ja kontrollista luopumiselle. Joskus kiihottumista estävät itsetunnon ongelmat, esimerkiksi tyytymättömyys omaan ulkonäköön. Myös seksin yksitoikkoisuus tai epätyydyttävyys sekä parisuhteen eroottisen jännitteen vähäneminen voivat haitata kiihottumista. Jokaisen seksuaalisuuteen liittyvät toiveet ja tarpeet ovat erilaiset ja voivat muuttua iän sekä kokemusten myötä. Vaikeus kertoa omista toiveista ja tarpeista voi siten johtaa seksiin liittyvään tyytymättömyyteen. Myös erilaiset seksuaalitoimintojen häiriöt, kuten seksiin liittyvä kipu, erektiohäiriö tai orgasmin saannin vaikeus, voivat vaikeuttaa kiihottumista.

Erilaiset sairaudet ja niiden lääkitykset voivat vaikuttaa seksuaaliseen kiihottumiseen. Sukuelinten kiihottumisvastetta voivat vähentää sairaudet, jotka vaikuttavat verenkiertoon tai sukuelinten hermotukseen, tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi valtimokovettumatauti, diabetes ja erilaiset neurologiset sairaudet. Myös tupakointi vähentää sukuelinten verenvirtausta. Mielenterveyden ongelmat kuten masennus ja ahdistus voivat myös vaikeuttaa kiihottumisen tunteen saavuttamista. Lääkityksistä tavallisin kiihottumisvaikeuden aiheuttaja ovat mielialalääkkeet, erityisesti selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet), joita käytetään esimerkiksi masennuksen ja ahdistuneisuuden hoidossa. Mielialalääkkeistä seksuaalisuuden suhteen suotuisampia ovat agomelatiini, bupropioni, mianseriini, mirtatsapiini, moklobemidi ja vortioksetiini. Matalahormonisten yhdistelmäehkäisyvalmisteiden (eli sekä estrogeenia että keltarauhashormonia sisältävien valmisteiden) käyttäjillä estrogeenitasot ovat matalat, minkä seurauksena limakalvot saattavat tuntua kuivilta. Puutteellisen kostumisen taustalla on yhdistelmäehkäisyä todennäköisemmin kuitenkin muita kiihottumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tarvittaessa matalahormonisen yhdistelmäehkäisyn voi vaihtaa enemmän estrogeenia sisältävään valmisteeseen, pelkkää keltarauhashormonia sisältävään valmisteeseen (minipillerit, hormonikierukka tai ehkäisykapseli) tai hormonittomaan ehkäisymenetelmään.

Seksikokemusten karttuessa seksin jännittävyys vähenee. Tämän seurauksena kiihottuminen voi iän myötä vaatia enemmän stimulaatiota. Lisäksi iän myötä lantionpohjanlihakset heikkenevät, mikä voi vähentää seksuaalista nautintoa, aiheuttaa erektiohäiriöitä ja heikentää orgasmiin liittyviä tuntemuksia. Toisin kuin usein luullaan, lantionpohjanlihasten heikkous voi koskettaa kaikkia, sukupuolesta riippumatta. Ikääntymisen lisäksi lantionpohjanlihasten heikentymiselle altistavat muun muassa raskaus, synnytys, jotkin eturauhaseen kohdistuvat toimenpiteet, ylipaino, tupakointi sekä pitkäaikainen yskä tai ummetus. Lantionpohjanlihasten kuntoa olisi tärkeää pitää yllä jo ennen kuin ongelmia ilmenee.

Vaihdevuosiin liittyvä estrogeeninpuute voi vaikeuttaa kiihottumista johtamalla emättimen limakalvojen ohenemiseen, kimmoisuuden vähenemiseen, kuivumiseen ja arkuuteen. Estrogeenitaso laskee vaihdevuosissa ja jää tämän jälkeen pysyvästi hyvin matalalle tasolle. Limakalvojen oireet voidaan hoitaa helposti ja turvallisesti emättimeen paikallisesti annosteltavilla matalahormonisilla estrogeenivalmisteilla. Myöskään liukuvoiteen käyttöä ei pidä unohtaa. Vaihdevuosien lisäksi estrogeenitasot ovat matalalla synnytyksen jälkeen imetyksen ajan. Myös tällöin sukuelinten paikallisoireita voidaan hoitaa paikallisesti vaikuttavilla estrogeenivalmisteilla.

Joskus kiihottumisvaikeus voi liittyä seksuaalisen halun suuntautumiseen erisukupuoleen kuin mitä kumppani on. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö romanttiset tunteet kumppania kohtaan olisi todellisia, sillä seksuaalinen ja romanttinen suuntautuminen voivat olla toisistaan riippumattomia. Kiihottumista voi vaikeuttaa myös tyytymättömyys oman kehon sukupuolitettuihin ominaisuuksiin, jos ne eivät vastaa sisäistä kokemusta.

Kiihottumisvaikeus voi liittyä myös aseksuaalisuuteen. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei henkilö koe lainkaan seksuaalista vetoa muita ihmisiä kohtaan. Aseksuaalisuus ei liity henkilön muihin tunteisiin. Aseksuaali voi kokea ihastumisen ja rakastumisen tunteita siinä missä kuka tahansa muukin.

Omaan vartaloon ja seksuaalisiin reaktioihin kannattaa tutustua itsetyydytyksen avulla, tarvittaessa apuvälineitä, fantasioita ja eroottista materiaalia hyväksi käyttäen. Kannattaa myös tutkia omaa mieltään ja sitä mikä saa aikaan kiihottumista. Riittävä kiihottuminen ja orgasmin saavuttaminen voivat vaatia todellisten ärsykkeiden lisäksi fantasiointia.

Ajoittainen kiihottumisvaikeus on normaali ilmiö. Ongelman pitkittyessä on syytä kuitenkin pysähtyä pohtimaan, mistä ongelma voisi johtua. Mikäli ongelma ei ratkea omin avuin, kannattaa hakeutua seksuaalineuvojan tai -terapeutin vastaanotolle. Pari- tai polysuhteessa elävällä kiihottumisvaikeus voi vaikuttaa suhteen yleiseen hyvinvointiin. Se voi vähentää molempien osapuolten kiinnostusta seksiin, laskea molempien itsetuntoa sekä johtaa seksin ja muunkin läheisyyden välttelyyn. Tästä voi seurata noidankehä, jossa suhteen ongelmat edelleen vaikeuttavat kiihottumista.