Vaihdevuosiin liittyy jonkin asteisia oireita noin 80 prosentilla, ja elämänlaatuun oireet vaikuttavat noin 10−30 prosentilla. Elämänlaatua heikentäviä oireita kokevien kannattaa harkita hormonikorvaushoidon aloittamista, mikäli hoidolle ei ole esteitä. Hormonikorvaushoito on toistaiseksi vaihdevuosioireiden tehokkain hoitomuoto. Vaihdevuosien hormonikorvaushoidolla tarkoitetaan estrogeenihoitoa. Hoitoon yhdistetään keltarauhashormoni (progestiini), mikäli kohtua ei ole poistettu tai aikaisemmin on todettu hankala endometrioosi. Ilman keltarauhashormonia estrogeeni lisäisi kohtusyövän riskiä ja voisi saada endometrioosin aktivoitumaan ja oireilemaan. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää synteettistä tibolonia tai estrogeenin ja batsedoksifeenin yhdistelmää, joihin liittyvät hyödyt ja riskit ovat vastaavat kuin perinteisessä hormonihoidossa (näistä lisää blogissa Miten hormonihoitoa käytetään?).
Hormonikorvaushoidon oleellisin hyöty on vaihdevuosioireiden väheneminen. Estrogeeni vähentää tehokkaasti kuumia aaltoja ja yöhikoilua sekä univaikeuksia, ja sillä voi olla myönteisiä vaikutuksia myös mielialaan ja vaihdevuosiin liittyviin nivelkipuihin. Vaihdevuosioireisiin liittyvän hyödyn lisäksi estrogeeni ehkäisee osteoporoosia ja siten luunmurtumien riskiä. Uniapneasta kärsivillä estrogeeni voi vähentää yöllisiä hengityskatkoksia. Lisäksi hormonikorvaushoito vähentää riskiä sairastua diabetekseen ja paksusuolisyöpään.
Mitä tulee hormonikorvaushoidon riskeihin, oleellisimmat ovat laskimotukos- ja rintasyöpäriskin kasvu. Lisäksi hoito lisää vähän riskiä sairastua munasarjasyöpään ja sappikivitautiin. Laskimotukosriski liittyy lähinnä suun kautta otettavaan hormonikorvaushoitoon, ei niinkään laastareihin ja ihon kautta annosteltavaan geeliin ja suihkeisiin. Hormonikorvaushoitoa ei kuitenkaan suositella lainkaan, jos laskimotukosriski on muista syistä johtuen huomattava. Kohtusyöpäriskiä hormonikorvaushoito lisää vain, jos hoitoa käytetään ohjeiden vastaisesti yhdistämättä estrogeenihoitoon keltarauhashormonivalmistetta.
Migreeniä sairastavilla hormonikorvaushoito voi lisätä migreenikohtauksia. Useimmiten hoito kuitenkin onnistuu, jos estrogeeni annostellaan ihon kautta ja keltarauhashormonin lähteeksi valitaan hormonikierukka (ks. Miten hormonihoitoa käytetään?). Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla suunkautta otettu hormonikorvaushoito puolestaan lisää kilpirauhashormonin tarvetta. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, kunhan sopiva uusi kilpirauhashormoniannos on löytynyt. Ihon kautta toteutettuun hoitoon lisähormonin tarvetta ei liity.
Vaikka kohonneesta rintasyöpäriskistä puhutaan paljon, on hormonikorvaushoitoon liittyvä lisäriski hyvin vähäinen. Esimerkiksi ylipaino, tupakointi ja alkoholin käyttö lisäävät rintasyöpäriskiä huomattavasti enemmän. Riippumatta hormonikorvaushoidosta, useampi kuin joka kymmenes nainen sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana. Tuhannesta naisesta siis noin sata saa elämänsä aikana rintasyövän ja kymmenestä tuhannesta naisesta tuhat. Yhdistelmähormonikorvaushoitoa käyttävillä (estrogeeni ja keltarauhashormoni) ilmenee elämän aikana tuhannen naisen joukossa 6−12 lisätapausta (per 10 000 naista, lisätapauksia ilmenee vuosittain 6−8). Riski on sitä isompi, mitä kauemmin hormonikorvaushoitoa käytetään. Alle viisi vuotta kestävä hoito ei lisää rintasyövän riskiä. Pelkkään estrogeeniin liittyvä riskin nousu on matalampi kuin yhdistelmähoidon riski, ja joissain tutkimuksissa pelkkä estrogeeni on jopa pienentänyt rintasyövän riskiä. Huomattavaa on myös, että 50−80-vuotiaista naisista kuudella prosentilla on rintasyöpä, josta he eivät ole tietoisia. Näiden syöpien kasvua hormonikorvaushoito voi lisätä, minkä vuoksi on tärkeää tehdä mammografia ennen hormonikorvaushoidon aloitusta.
Mitä tulee munasarjasyöpäriskiin, vastaavasti kymmenentuhannen henkilön joukkoon suhteutettuna hormonikorvaushoitoa käyttävillä todetaan 1−2 lisätapausta vuosittain. Munasarjasyöpä on toki huomattavasti rintasyöpää harvinaisempi sairaus. Huomattavasti yleisemmän syövän, paksusuolensyövän riskiä hormonikorvaushoito vähentää kuudella tapauksella.
Hormonikorvaushoidon ja sydän- ja verisuonitautien yhteys oli aikanaan paljon lehtien otsikoissa. Uudempien tutkimusten mukaan hormonikorvaushoito suojaa kyseisiltä taudeilta, mikäli hoito aloitetaan kymmenen vuoden sisällä vaihdevuosioireiden alkamisesta. Jos taas hoito aloitetaan vasta kymmenen vuoden kuluttua, lisää hoito sydän- ja verisuonitautien riskiä. Dementian suhteen riskin lasku ja kasvu ovat samankaltaiset; hormonikorvaushoito suojaa dementialta, mikäli hoito aloitetaan ajoissa.
Perusterveellä normaalipainoisella terveelliset elämäntavat omaavalla henkilöllä hormonikorvaushoitoon liittyy enemmän terveyshyötyjä kuin haittoja. Terveellisten elämäntapojen noudattaminen ei kuitenkaan aina ole niin helppoa ja monella onkin jo vaihdevuosi-iässä erilaisia sairauksien riskitekijöitä. Elämäntapojen lisäksi tämä voi liittyä myös perintötekijöihin. Koska riskitekijät ovat yksilöllisiä, on tärkeää, että jokainen hormonikorvaushoitoa harkitseva keskustelee tilanteestaan lääkärinsä kanssa.
