Vaihdevuosien hormonikorvaushoitoon liitetään aina keltarauhashormoni, progestiini tai progesteroni, mikäli kohtua ei ole poistettu. Tämä siksi, että estrogeeni yksin aiheuttaisi kohtusyöpäriskin. Keltarauhashormonin tarkoitus on siis suojata kohtua estrogeenin vaikutukselta. Estrogeeni hoitaa vaihdevuosioireet. Vaikka kohtu olisi poistettu, yhdistetään estrogeenihoitoon keltarauhashormoni, jos henkilöllä on endometrioosi, sillä se on estrogeenista riippuvainen sairaus, ja estrogeenihoito ilman keltarauhashormonia saattaisi johtaa endometrioosin aktivoitumiseen.
Keltarauhashormonit vaikuttavat toisistaan eroavalla tavalla progesteroni-, androgeeni-, glukokortikoidi-, mineralokortikoidi-, ja estrogeenireseptoreihin. Vaihtoehtoina ovat ihmisen luonnollinen keltarauhashormoni, progesteroni, josta käytetään myös nimityksiä bioidenttinen progesteroni ja mikronisoitu progesteroni, tai jokin synteettisistä hormoneista, progestiineista.
Progesteronin vaikutus on melko neutraali. Se sitoutuu varsin heikosti progesteronireseptoreihin, mikä on hyvä rintasyöpäriskin kannalta, mutta kohdun suojaamiseksi vaaditaan suuret annokset. Riski poikkeaviin verisiin vuotoihin on suurempi kuin synteettisillä progestiineilla. Osa kokee myönteiseksi sen väsyttävän vaikutuksen.
Progesteronia on mahdollista käyttää suun tai emättimen kautta annosteltavina tabletteina. Molemmilla käyttötavoilla vaikutus kohdistuu koko kehoon, mutta emättimeen annosteltuna sivuvaikutukset voivat olla vähäisemmät. Emättimeenkään annosteltuna kyse ei ole emättimen paikallishoidosta, eikä tätä pidä sekoittaa emättimeen paikallisesti annosteltaviin estrogeenivalmisteisiin, joiden vaikutus rajoittuu sukuelinten limakalvoihin.
Progestiineista dydrogesteroni on rakenteeltaan hyvin lähellä progesteronia. Se on vaikutuksiltaan vielä neutraalimpi, mutta sitoutuu tehokkaammin progesteronireseptoreihin. Rintasyöpäriski on pienempi kuin muilla synteettisillä progestiineilla, mutta se myös suojaa kohdun tehokkaammin kuin progesteroni pitäen täten myös vuodot tehokkaammin hallinnassa.
Noretisteroni, levonorgestreeli ja medroksiprogesteroniasetaatti sitoutuvat androgeenireseptoreihin eli niillä on lievää testosteronin kaltaista vaikutusta. Tablettimuotoinen estrogeenihoito itsessään voi laskea hieman testosteronitasoa, joten tähän yhdistettynä saadaan mahdollisesti kumottua kyseinen vaikutus. On yksilöllistä, kuinka androgeenivaikutus ilmenee. Enemmistö ei huomaa vaikutusta, joku voi saada finnejä tai mielialaoireita ja joku kokea voivansa paremmin.
Drospirenoni on hyvä heille, joille kertyy herkästi turvotuksia tai on taipumusta verenpaineen nousuun. Se myös estää testosteronin vaikutusta, mikä voi olla hyväksi, jos esimerkiksi muut hoidot aiheuttavat finnejä.
Progestiineista dydrogesteroni, noretisteroni, medroksiprogesteroniasetaatti ja drospirenoni ovat saatavissa yhdistelmävalmisteina, jotka sisältävät estrogeenia ja progestiinia. Estrogeenin rinnalla erillisenä valmisteena voidaan käyttää progesteronia, dydrogesteronia ja medroksiprogesteroniasetaattia sekä joissakin tilanteissa drospirenonia, joka on varsinaisesti raskauden ehkäisyyn tarkoitettu valmiste. Noretisteronistakin on olemassa erillinen valmiste, mutta noretisteronin pitoisuus siinä on varsin suuri, mikä yhdistettynä sen hajoamistuotteisiin, voi vaihdevuosi-iässä johtaa kohonneeseen laskimo- ja valtimotukoksen riskiin, etenkin jos näille on riskitekijöitä. Levonorgestreeli on saatavissa hormonikierukkana, jonka vaikutus rajoittuu pääosin kohtuun. Erilaisista hormonihoitojen vaihtoehdoista voit lukea lisää aiemmasta kirjoituksesta.
Sosiaalisessa mediassa näkee usein kehuttavan tai haukuttavan tiettyjä hormoneita, mutta on muistettava, että kaikki ovat yksilöitä. Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi lainkaan toiselle, ja päin vastoin. Useimmille vaihdevuosien hormonikorvaushoito ei kuitenkaan aiheuta mitään haittavaikutuksia.
