Väittelin 7.12.2018 lääketieteen tohtoriksi. Tämä sai pohtimaan, mitä tavalliset ihmiset tietävät lääketieteellisen tutkimuksen teon merkityksestä lääkärin ammattitaidolle.
Oma väitöskirjani käsitteli vaihdevuosioireita ja niiden yhteyttä erilaisiin tekijöihin. Tutkimuksen teko opetti tulkitsemaan julkaistuja tutkimuksia ja tutkimustuloksia. Tätä ei ainakaan omana opiskeluaikanani lääketieteen opinnoissa juurikaan opetettu. Minulle tulikin yllätyksenä, että iso osa tutkimuksista on melko huonoja ja hyvienkin tutkimusten tutkimustuloksista vedetään todella usein vääriä tai ainakin harhaanjohtavia johtopäätöksiä. Tutkimustulos ei itse asiassa kerro yhtään mitään ilman kyseisen tutkimuksen tutkimusasetelmaan ja tutkimusmenetelmiin perehtymistä. Lisäksi se, että kahden asian välillä todetaan yhteys, ei vielä tarkoita sitä, että nämä tekijät liittyisivät suoraan toisiinsa. Voi olla, että yhteyden selittää jokin molempiin asioihin liittyvä tekijä. Esimerkiksi omassa tutkimuksessani todettiin matalasti koulutetuilla olevan enemmän vaihdevuosioireita kuin korkeasti koulutetuilla. Ero tuskin johtuu suoranaisesti koulutustasosta, vaan todennäköisemmin esimerkiksi elämäntavoista. Tutkimuksessa huomioitiin tupakointi ja painoindeksi, mutta kaikkia elämäntapoja oli mahdotonta huomioida. Tämän lisäksi on syytä tietää, että asiallisesti tehtyjen tutkimusten tutkimustulokset perustuvat tilastollisiin vertailuihin. Vaikka tilastolliset vertailut antavat tuloksista luotettavamman kuvan kuin lukujen silmämääräinen vertailu, voi osa tälläkin tavalla löydettävistä yhteyksistä olla sattuman aiheuttamia. Useimmissa tutkimuksissa ei myöskään voida todeta asioiden välisiä syy-yhteyksiä eli sitä kumpiko tekijöistä aiheuttaa toisen. Omassa tutkimuksessani todettiin tupakoinnin olevan yhteydessä runsaampiin vaihdevuosioireisiin. Tutkimusasetelmani oli sellainen, että oli mahdotonta tutkia lisääkö tupakointi vaihdevuosioireita vai saavatko vaihdevuosioireet henkilön tupakoimaan. Jälkimmäistä vaihtoehtoa voi toki tässä tapauksessa pitää epätodennäköisempänä.
Edellä mainitut seikat on syytä pitää mielessä, kun lukee ei-tieteellisten lehtien uutisointia tutkimustuloksista. Yhden tutkimuksen perusteella ei myöskään juuri koskaan voida tehdä yleistyksiä. Tarvitaan useita tutkimuksia, jotka päätyvät samaan lopputulokseen.
Miten tohtorius sitten vaikuttaa lääkärin ammattitaitoon. Tutkimuksen teko ei tuo mukanaan hyviä kommunikointitaitoa tai kehitä kykyä kuulla potilasta. Potilaan tutkiminen opetetaan suomalaisessa lääkärikoulutuksessa hyvin. Tähän tutkimuksenteko ei myöskään, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, tuo parempia taitoja. Mitä tulee potilaan varsinaiseen hoitamiseen, voi tutkijataustalla olla merkitystä. Lääketiede kehittyy jatkuvasti, vanhoja hoitoja todetaan tehottomaksi ja uusia tulee koko ajan tilalle. Suomalaiset lääkärilehdet julkaisevat jatkuvasti ajantasaisia yhteenvetoja erilaisten sairauksien hoidoista. Näitä lukemalla ja koulutustilaisuuksiin osallistumalla pysyy melko hyvin kartalla siitä, mitä alalla tapahtuu. Välillä on kuitenkin tarpeen perehtyä omatoimisestikin uusimpiin tutkimuksiin. Tällöin tutkimustaustasta on etua. Itse en ainakaan osannut tulkita tutkimuksia kovinkaan hyvin ennen kuin perehdyin asiaan oman tutkimuksen teon myötä.
Tutkijalääkäri oppii hyvin tutkimansa asian ja on kyseisen aiheen asiantuntija. Hän mahdollisesti osaa muita kattavammin kyseisen tilan hoitoon liittyvät asiat ja tuntee paremmin tutkimusnäytön hoitovaihtoehtojen taustalla. Hänellä on myös enemmän tietoa, jota tarjota potilaalle aiheesta (jos vastaanottoa varten varattu aika sattuu riittämään). Kyseisen asian suhteen tohtori voi siis olla parempi lääkäri potilaalle kuin vähemmän aiheeseen perehtynyt lääkäri. Muiden asioiden suhteen tohtori on kuitenkin aika lailla samalla viivalla kuin kuka tahansa muilta osin vastaavan koulutuksen saanut lääkäri.
Väitöskirjani on luettavissa kokonaisuudessaan tämän linkin kautta.
Valokuva: Matti Latikka
