Naisen elinten anatomia on monelle mysteeri. Vääriä käsityksiä on paljon. Moni uskoo esimerkiksi emättimen olevan pohjaton ja kuukautisten väliin jäämisen olevan elimistölle haitallista. Usein luullaan myös, että munasarjassa oleva kysta voisi vuotaa verenä ulos emättimestä ja että sterilisaation jälkeen munasolut kertyvät vatsaonteloon. Useimmat myös löytävät jossain vaiheessa elämäänsä kiinteän jopa muutaman sentin kokoisen patin emättimensä pohjalta. Tämä patti on kohdunkaula. Tässä kirjoituksessa oion edellä mainittuja ja vähän muitakin väärinkäsityksiä ja kuvaan piilossa sijaitsevien gynekologisten elinten anatomian mahdollisimman selväsanaisesti.

Esine, esimerkiksi tamponi tai seksilelu voi kyllä siinä mielessä kadota emättimeen, että henkilö ei saa sitä itse ulos. Minnekään vatsan syövereihin esine ei kuitenkaan katoa. Emättimestä ei ole sellaista yhteyttä vatsaonteloon, eli sinne missä muun muassa suolet sijaitsevat, jonka kautta mikään esine voisi päästä vatsaontelon puolelle. Emätin on käytännössä toisesta päästään umpinainen venyvä putkilo. Naisilla, joiden kohtu on poistettu ei ole lainkaan yhteyttä emättimestä vatsaontelon puolelle. Heidän emättimensä on toimenpiteen yhteydessä yläpäästään suljettu. Muilla naisilla on emättimen pohjalla kohdunkaula. Kohdunkaulan keskellä on kanava, josta on yhteys kohdun sisälle. Tämä kanava on yleensä lähes sulkeutunut, mutta laajenee tarvittaessa siten, että esimerkiksi kuukautisveren hyytymät pääsevät sen kautta ulos. Kierukan asetuksen yhteydessä kanava laajenee helposti ja useimmiten melko kivuttomasti sen verran, että kierukka saadaan helposti kanavan kautta kohtuun. Synnytyksen yhteydessä samainen kanava laajenee läpimitaltaan kymmenen senttimetrin kokoiseksi. Kohdusta on edelleen yhteys vatsaonteloon munanjohdinten (ts. munatorvien) kautta. Munanjohdinten sisällä oleva kanava on hyvin kapea. Tätä kanavaa pitkin munasolu kulkeutuu munasarjasta kohtuun.

Munasarjat sijaitsevat vatsaontelossa. Vaikka munasolu osaakin kulkeutua munasarjasta kohtuun, ei mikään muu munasarjoista peräisin oleva asia kulkeudu tätä reittiä. Munasarjakystat saattavat kyllä joskus vuotaa verta, mutta tuolloin veri päätyy vatsaonteloon, ei pikkuhousuihin. Vatsaontelosta veri katoaa samoin kuin mustelma ihon alta. Elimistössä olevat ”syöjäsolut” poistavat veren. Samoin hävitetään munasolut, jotka eivät pääse sterilisaatiosta tai munanjohdinten poistosta johtuen kohtuonteloon ja edelleen elimistön ulkopuolelle. Jotkut taitavat myös unohtaa, että munasolu on solu, eli todella pieni. Mistään kananmunasta ei siis ole kyse.

Nykyään on yleistä käyttää e-pillereitä siten, että pillereitä syödään jatkuvasti ilman taukoja tai siten että 4−7 päivän tauko pidetään esimerkiksi kolmen kuukauden välein. Kuukautisvuoto tulee vain taukojen yhteydessä. Toinen yleinen ehkäisyvaihtoehto on hormonikierukka, joka myös aiheuttaa monelle vuodottomuuden. Ilman hormonaalista ehkäisyä kohdun sisällä oleva kohdunlimakalvo paksuuntuu ja vuotaa ulos noin kuukauden välein. Hormonaalista ehkäisyä tauottomasti käytettäessä tätä paksuuntumista ei tapahdu, joten mitään vuodettavaa ei ole. Verta ei siis vuoda sen enempää vatsan sisälle kuin emättimestä uloskaan. Koska kuukautisveri tulee kohdusta, ei kohdunpoiston jälkeen voi olla kuukautisia. Sterilisaatio, jossa toimenpide kohdistuu munanjohtimiin, ei puolestaan vaikuta kuukautisiin mitenkään. Tosin, jos ennen sterilisaatiota käytössä oli jokin hormonaalinen valmiste, joka piti vuodot tavallista niukempina, voivat kuukautiset runsastua hormonivalmisteen lopettamisen jälkeen huomattavastikin.

Moni haluaa vuotaa kuukausittain, koska uskoo kuukautisten puhdistavan elimistöä. Puhdistautumisesta kuukautisissa ei kuitenkaan ole kyse. Ulos vuotaa vain kohdunlimakalvo, joka paksuuntui turhaan, kun raskaus ei alkanutkaan. Mainitsemisen arvoista on mielestäni sekin, että ennen tehokkaiden ehkäisymenetelmien keksimistä naiset olivat lähes koko hedelmällisen ikänsä joko raskaana tai imettivät. Heillä ei tämän vuoksi ollut kovinkaan monia kuukautisia elämänsä aikana. Kuukausittaiset vuodot eivät siis varsinaisesti ole kovinkaan luonnollinen asia.

Kuten alussa totesin, joskus esine, esimerkiksi tamponi tai seksilelu, jää sisään siten, että sitä on vaikea saada omin keinoin pois. Tuolloin voi kokeilla ponnistaa esinettä alaspäin. Jos ponnistaminen tuntuu hankalalta, voi samalla puhaltaa suullaan ilmaa ilmapalloon. Mikäli käytettävissä on tarkoitukseen sopiva toinen henkilö, voi tämän olla helpompi poistaa esine emättimestä. Useimpien esineiden, jotka emättimeen päätyvät, voi vaaratta antaa olla emättimessä hieman pidempäänkin. Esineen poisto voi olla helpompi joidenkin tuntien kuluttua tai seuraavana aamuna, kun tilanteeseen liittyvä hermostuminenkin on helpottanut. Joskus poistaminen ei kuitenkaan kotikonstein onnistu ja tarvitaan ammattilaisen apua.

Peräsuoli on emätintä arvaamattomampi. Suolisto on hyvin pitkä ja suolella on taipumus imaista sinne työnnetty esine sisäänsä. Eli jos laitat jotain sisään peräaukosta, varmista ensin, että sen toisessa päässä on jotain, mikä estää sisään luiskahduksen tai vähintään jotain, mistä sen saa vedettyä ulos. Esineen kadotessa peräsuoleen, seurauksena on usein sairaalareissu.

Tässä on vain joitakin esimerkkejä gynekologiaan liittyvistä asioista, joihin liittyen ihmisillä on vääriä käsityksiä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun lääkärin neuvot tai valittu hoito tuntuvat olevan ristiriidassa omien mielikuvien ja näkemysten kanssa, kannattaa suunsa avata ja asiasta kysyä. Lääkärisi on varmasti kuullut oudompiakin kysymyksiä ja ihmettelyjä.