Artikkeli on julkaistu ensin gynekologisen potilasjärjestö Korento ry:n sivuilla valtakunnallisen vulvodyniaviikon yhteydessä 10.11.20.
Vulvodynia tarkoittaa ulkoisissa genitaaleissa tai emättimen aukolla tuntuvaa kipua. Kipu ilmenee useimmiten seksiin, erityisesti yhdyntöihin tai muuhun penetroivaan seksiin liittyen. Kipu voi kuitenkin olla myös jatkuvaa tai ilmetä esimerkiksi kosketukseen, tamponin tai kuukautiskupin laittoon sekä istumiseen tai pyöräilyyn liittyen.
Kivun syyn selvittely ja hoito olisi hyvä aloittaa mahdollisimman pian kipuoireen ilmaannuttua, mutta on tavallista, että vulvodynia diagnosoidaan vasta, kun oireista on kärsitty vuosia. Osalla syy diagnoosin viivästymiseen on se, ettei hoitoon ole syystä tai toisesta hakeuduttu, osalla se, ettei apua ole saatu.
Tavallisin vulvodynian muoto on vestibulodynia, josta käytetään myös nimitystä vestibuliittioireyhtymä. Tähän liittyen kipu tuntuu emättimen aukolla ja ilmenee kipualueen kosketukseen liittyen. Tutkittaessa kipu saadaan esiin koskettamalla kipualueita kostutetulla pumpulipuikolla. Vulvodyniaan liittyy usein myös lantionpohjanlihasten kouristelutaipumus, vaginismi. Tämä tulee tutkittaessa yleensä esiin lääkärin viedessä sormensa emättimeen. Vaginismi selittää usein vulvodyniaan liittyvän syvemmällä emättimessä tuntuvan yhdyntäkivun. Vestibulodynian taustalla on joskus pitkittynyt hiivainfektio tai muu tulehdus, minkä vuoksi lääkäri pyrkii katsomaan myös emättimen sisälle, mikäli tämä ei ole liian kivuliasta.
Vulvodynian toisessa muodossa, yleistyneessä vulvodyniassa, josta käytetään myös nimityksiä neuropaattinen vulvodynia ja essentielli/essentiaalinen vulvodynia, kipu on usein jatkuvaa, vaikeasti paikannettavissa ja voi tuntua missä tahansa ulkosynnyttimissä ja säteillä esimerkiksi nivusiin, reisiin, pakaroihin tai virtsateihin. Kipu on hermoperäistä ja voi johtua esimerkiksi hermon jäämisestä puristuksiin selän tai lantion alueella, hermoon kohdistuneesta vauriosta tai hermojen toimintaan vaikuttavasta sairaudesta.
Koska valittava hoito riippuu vulvodynian muodosta ja kivun taustalla voi olla erilaisia tekijöitä, joista osa on hoidettavissa, gynekologinen tutkimus ja huolellinen esitietojen kartoitus ovat tärkeitä.
Vastaanottotilanteeseen varautuminen
Jotta lääkärin olisi helpompaa päästä kivunaiheuttajan jäljille, kannattaa jo ennen lääkärin vastaanotolle hakeutumista varautua seuraaviin kysymyksiin. Miltä kipu tuntuu, onko kipu polttavaa, kirvelevää, viiltävää, jomottavaa tai esimerkiksi pistävää? Vai onko kyse ennemminkin paineentunteesta? Tuntuuko kipu emättimen ulkopuolella, emättimen aukolla vai emättimen sisällä? Tuntuuko kipu pinnallisesti limakalvolla vai jossain syvemmällä? Säteileekö kipu johonkin? Tuntuuko kipu koko ajan vai vain kun kipualuetta koskettaa tai esimerkiksi vain yhdyntään liittyen? Jos kipu liittyy yhdyntää tai muuhun penetroivaan seksiin, tuntuuko kipu sisään viedessä, koko ajan vai vasta seksin jälkeen? Pahentaako istuminen tai pyöräily kipua? Liittyykö kipuun kutinaa tai poikkeavaa valkovuotoa? Milloin kipu alkoi? Tapahtuiko ennen kivun alkua jotain erityistä? Kohdistuiko genitaaleihin jonkinlainen tapaturma tai hankautuiko limakalvo esimerkiksi pitkän pyöräreissun seurauksena? Onko kipuun liittynyt kipuja selän, lantion, lonkkien, reisien tai vatsan alueella?
Joskus kivun taustalla voi olla myös psykologisia tekijöitä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen tai muu seksuaalisten rajojen ylitys, jälkikäteen kaduttava seksuaalinen teko, luottamuksen menettäminen seksikumppania kohtaan, kokemus hylätyksi tulemisesta, seksiin liittyvä häpeä tai huoli genitaalien normaaliudesta. Tällaisista asioista puhuminen voi olla vaikeaa, mutta asioiden esiintuominen hoitavalle lääkärille, voi edistää oikeanlaisen avun saamista.
Koska vulvodyniaa on mahdollista hoitaa, kannattaa siitä kärsivän hakeutua rohkeasti lääkärin vastaanotolle. Mikäli aloitettu hoito ei auta, kannattaa lääkärin vastaanotolle hakeutua uudelleen (ja uudelleen), kunnes toimiva hoito löytyy.
