Myönnän heti alkuun, että aihe ei kuulu vahvimman erityisosaamiseni piiriin, mutta koska aiheesta ei juurikaan löydy tietoa suomeksi, pidin aiheen käsittelyä tarpeellisena.

Riippumatta keski-ikäisyyden määritelmästä, terveysongelmat alkavat lisääntyä hiljalleen 40 ikävuoden täyttymisen jälkeen. Verenpaine ja kolesteroliarvot voivat lähteä kohoamaan ja aikuistyypin diabetes ja uniapnea yleistyvät. Hoitamattomina nämä kaikki voivat johtaa vakavampiin sydän- ja verisuonisairauksiin kuten sepelvaltimotautiin tai aivoverenkierron häiriöihin. Myös potentiaalisesti vaarallisen laskimotukoksen riski kasvaa iän myötä. Riskiä sairastua edellä mainittuihin sairauksiin on onneksi mahdollista pienentää terveellisillä elintavoilla.

Tutkimusnäyttöä hormonihoitojen turvallisuudesta yli 50-vuotiailla ei vielä juurikaan ole, mutta näyttöä kertynee vähitellen. Yleisesti ottaen hoidot ovat turvallisia, mutta riskitekijöiden muuttuessa hormonihoitoon voi olla tarvetta tehdä muutoksia. Koska hormonihoitoon liittyvien seurantakäyntien oleellisin tarkoitus on juuri sydän- ja verisuonitauteihin liittyvien riskitekijöiden kartoitus ja sairauksien varhainen toteaminen, korostuu käyntien merkitys iän mukana.

Transfeminiinit

Suomessa feminisoivana hormonihoitona käytetään luonnollista estrogeenia, estradiolia, jota pidetään turvallisena pidempiaikaisessakin käytössä. Koska verisuonisairauksien ja syöpään sairastumisen riski kasvaa iän myötä, voivat korkea-annoksiseen hormonihoitoon liittyvät riskit kuitenkin ajan myötä lisääntyä. Tämän vuoksi annoksia on jossain vaiheessa syytä pienentää, etenkin jos jokin verisuonia vaurioittava sairaus on jo kehittynyt. Myös mahdollisesti käytössä olevan antiandrogeenin suhteen voi olla tarpeen tehdä muutoksia. Hormonihoidon käytölle ei ole yläikärajaa, mutta hormonien käytön lopettaminenkin voi tulla jossain iässä ajankohtaiseksi. Hormonien tarve varttuneemmalla iällä on hyvin yksilöllistä. Jatkamisen tarpeeseen vaikuttavat omien toiveiden ohella muun muassa ikä hormonihoidon aloituksen aikaan, hormonihoidon käytön kokonaiskesto, käytössä oleva valmiste/valmisteet sekä se, onko kivekset poistettu.

Estrogeenihoito voi lisätä riskiä sairastua laskimotukokseen ja riski on suurempi suun kautta annosteltavalla estrogeenilla kuin ihon kautta annosteltavalla. Yli 40-vuotiaille ihon kautta annostelu on siten tablettihoitoa suositeltavampaa. Ihon kautta annostelu on todennäköisesti turvallisempaa myös valtimoiden kannalta. Yli 40 vuoden iän lisäksi ihon kautta annostelua puoltavat muun muassa verisuonisairaudet, diabetes, kolesteroliarvojen kohoaminen, tupakointi ja ylipaino.

Estrogeeni suojaa luustoa osteoporoosilta. Riittävän D-vitamiinin ja kalsiumin saantiin on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota viimeistään estrogeeniannosta pienennettäessä. Virallisten suositusten mukaan D-vitamiinilisää suositellaan henkilöille, jotka eivät käytä säännöllisesti D-vitamiinilla täydennettyjä tuotteita tai kalaa. Suomen olosuhteissa kohtuullisilla annoksilla käytetystä D-vitamiinilisästä ei kuitenkaan ole kenellekään haittaa. Jos estrogeenihoidossa on ollut taukoja, käytetyt annokset ovat olleet pieniä tai ravitsemus on ollut D-vitamiinin tai kalsiumin osalta jossain elämänvaiheessa puutteellista, voi luuntiheyden mittaaminen olla aiheellista.

Feminisoivaa hormonihoitoa käyttäviä suositellaan käymään mammografioissa normaalin seulonnan mukaisesti. Suomessa seulontakutsu lähetetään 50-vuoden iästä alkaen kaikille juridiselta sukupuoleltaan naisille ja seulonnat jatkuvat noin 69-vuoden ikään saakka. Hormonihoidon käyttäjät, joille kutsua ei lähetetä, voivat keskustella asiasta rutiinitarkastuksen yhteydessä, ottaa yhteyttä omaan terveyskeskukseen tai hakeutua yksityissektorille. Seulonnan ulkopuolella tehtävät röntgentutkimukset vaativat aina lääkärin lähetteen.

Vaginoplastian jälkeen seuranta leikanneessa yksikössä kestää vuosia. Myöhemmin gynekologisia tutkimuksia tarvitaan vain, mikäli esiintyy poikkeavia oireita. Papaseulontaa ei tarvita.

Eturauhasen sairaudet ovat harvinaisia feminisoivaa hormonihoitoa käyttävillä. Eturauhasta tai siihen liittyviä laboratorionäytteitä ei tarvitse tutkia rutiiniluontoisesti vaan vain, mikäli ilmenee eturauhassairauteen viittaavia oireita (virtsarakon tyhjenemiseen liittyvät ongelmat, pakottava tai tihentynyt virtsaamistarve, kipu). On syytä huomata, ettei eturauhasta poisteta vaginoplastiankaan yhteydessä ja tässä tapauksessa se voidaan tunnustella vaginan kautta.

Transmaskuliinit

Myöskään maskulinisoivan hormonihoidon käytölle ei ole yläikärajaa, ja se miten pitkään hoitoa jatketaan, riippuu vastaavista yksilöllisistä tekijöistä kuin feminisoivan hoidon kohdalla. Vanhemmalla iällä annosta pienennetään vähitellen ja pistoshoitoa käyttäneiden voi olla syytä vaihtaa ihon kautta annosteluun. Nykytiedon valossa hoitoon ei näyttäisi liittyvän ainakaan merkittäviä terveysriskejä, jos muita riskitekijöitä ei ole.

Myös testosteroni suojaa osteoporoosilta, mutta kuten todettu edellä, Suomen olosuhteissa kaikkien on syytä kiinnittää huomiota riittävään D-vitamiinin ja kalsiumin saantiin.

Vaikka juridiselta sukupuoleltaan miehiä ei kutsuta yleiseen mammografiaseulontaan, yli 50-vuotiaiden henkilöiden, joilta ei ole poistettu rintoja, on syytä hakeutua mammografiaan parin vuoden välein noin 69-vuoden ikään asti. Rintarauhaskudosta jää jäljelle silloinkin, kun rinnat poistetaan, mutta testosteronihoitoa käyttävän rintasyöpäriski on pieni.

Juridiselta sukupuoleltaan miehet eivät saa kutsua myöskään papaseulontaan. Käypä hoito -suosituksen mukaan papanäyte (tai mieluummin HPV-näyte) suositellaan otettavaksi viiden vuoden välein 65 vuoden ikään saakka, mikäli vagina on jäljellä, vaikka kohtu olisi kokonaisuudessaan poistettu. Papassa todettavat solumuutokset tulevat kuitenkin useimmiten kohdunkaulaan, joka sijaitsee vaginan pohjalla; vaginan ja vulvan limakalvoilla solumuutokset ovat huomattavasti harvinaisempia.* Nykyään kohdunpoisto tehdään käytännössä aina siten, että kohtu poistetaan kokonaisuudessaan, mutta aikaisemmin kohdunkaula on saatettu säästää (tähystysleikkauksessa ja vaginan kautta tehtävässä leikkauksessa kohtu tulee aina kokonaan poistetuksi). Kansallisen papaseulonnan piiriin kuulumattomilta papanäyte voidaan ottaa terveyskeskuksessa tai yksityisgynekologin vastaanotolla.

Papanäyte on eriasia kuin gynekologinen tutkimus, joka on tarpeen vain, mikäli on jotain oireita, kuten poikkeavaa vuotoa, genitaalien kutinaa tai kirvelyä tai alavatsakipua. Säännöllisille gynekologisille tutkimuksille ei nähdä nykyään tarvetta riippumatta tehdyistä toimenpiteistä.

* Solumuutoksia aiheuttavat tietyt papilloomavirukset (human papilloma virus, HPV) ja 30-vuotta täyttäneiden kohdalla HPV-näyte toimiikin papanäytettä paremmin. Solumuutoksia aiheuttavaa virusta on perinteisesti pidetty seksin välityksellä tarttuvana, mutta uudempien tutkimusten valossa, tartunta ei liity aina seksiin. Seksissä virus voi tarttua genitaalien limakalvokontaktin ohella ainakin suun, sormien ja seksilelujen välityksellä. Tartuntoja tapahtuu myös perheissä perheenjäseneltä toiselle ja voi sen saada jo syntyessäänkin. Näiden tartuntojen merkitys solumuutosten kehittymisen suhteen on kuitenkin vielä epäselvä. Vaikka enemmistö ihmisistä altistuu jossain vaiheessa elämäänsä solumuutoksia aiheuttaville virustyypeille, ei suurin osa saa koskaan solumuutoksia. Ja vaikka solumuutoksista voi kehittyä syöpä, paranevat muutokset useimmilla ilman hoitoa.