Vaihdevuosiin liittyy paljon erilaisia oireita, joista tyypillisimpiä ovat kuumat aallot, yöhikoilu ja unihäiriöt. Yleisiä ovat myös sydämen tykyttely, keskittymis- ja muistivaikeudet, mielialaoireet, rintojen aristus sekä lihas- ja nivelkivut. Tyypillisessä vaihdevuosi-iässä esiintyvät vaihdevuosiin viittaavat oireet johtuvat todennäköisimmin vaihdevuosista, mutta vastaavia oireita esiintyy myös erilaisten sairauksien oireina ja joidenkin lääkitysten sivuvaikutuksina.
Jos 45-vuotta täyttäneellä kuukautiset ovat muuttuneet epäsäännöllisiksi tai loppuneet ja oireina esiintyy kuumia aaltoja, hikoiluoireita tai sydämen tykyttelyä, voidaan oireiden olettaa johtuvan vaihdevuosista. Tällöin voidaan aloittaa hormonikorvaushoito, jonka pitäisi tehota oireisiin parissa kuukaudessa, jos kyse tosiaan oli vaihdevuosioireista. Jos hormonikorvaushoito ei auta, on mahdollista, että oireiden taustalla onkin jokin sairaus tai lääkitys.
Vaihdevuosille on tyypillistä, että useampia erilaisia oireita koetaan samaan aikaan. Mahdollisten sairauksien huomioiminen on erityisen tärkeää, jos oireet esiintyvät yksittäisinä, etenkin jos oireisiin ei kuulu kuumia aaltoja, yöhikoilua tai unettomuutta. On kuitenkin sairauksia, joiden oirekuva on kokonaisuudessaan vaihdevuosia vastaava. Näitä ovat esim. uniapnea, kilpirauhassairaudet, long covid ja raudanpuute/anemia.
Yli 45-vuotiailta ei ole hyötyä ottaa laboratoriokokeita vaihdevuosien tunnistamiseksi, sillä noin 45 vuoden iästä lähtien hormonitasot vaihtelevat paljon ja riippuvat täysin siitä, mille päivälle mittaus sattuu. Yhtenä päivänä hormonikokeena mitattava FSH (follikkelia stimuloiva hormoni) voi olla matala ja seuraavana taas korkea. Menopaussin eli kuukautisten loppumisen jälkeen FSH on puolestaan koholla kaikilla, eikä tämän mittaaminen anna mitään lisätietoa.
Kuumat aallot ja hikoilu
Vaihdevuosiin liittyvät hikoiluoireet ilmenevät pääasiassa kuumina aaltoina ja yöhikoiluna, kun taas sairauksiin liittyvä hikoilu on usein yleistynyttä hikoilua, johon ei liity kuumien aaltojen kaltaista lehahtelua. Sairauksiin liittyvä hikoilukin voi tosin ilmetä ainoastaan yöaikaan. Tavallisimmat hikoiluoireita aiheuttavat sairaudet ovat kilpirauhasen toimintahäiriö, uniapnea, refluksitauti ja diabetes. Erityisesti kilpirauhasen toimintahäiriöiden ja uniapnean oireet muistuttavat erehdyttävästi vaihdevuosioireita. Kilpirauhasen toimintahäiriöihin voi liittyä melkeinpä mitä tahansa oireita, joita esiintyy myös vaihdevuosissa. Kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa muun muassa hikoilua, kuumia aaltoja, unettomuutta, keskittymisvaikeuksia, hermostuneisuuden tunnetta ja ahdistuneisuutta. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita puolestaan ovat muistivaikeudet, mielialan lasku, vetämättömyys, aikaansaamattomuus, väsymys, painonnousu ja viluntunne. Lisäksi molempiin häiriöihin voi liittyä kuukautisten poisjääminen ja esimerkiksi nivelkipuja.
Jos hikoiluoireet ilmenevät yöaikaan painottuen, on erityisen tärkeää huomioida uniapnean mahdollisuus, sillä yöhikoilusta kärsii noin kolmannes uniapneaa sairastavista. Yöhikoilun lisäksi uniapnean oireina esiintyy yleisesti unettomuutta ja unen levottomuutta, päiväväsymystä, keskittymis- ja muistivaikeuksia, tihentynyt yöllinen virtsaamistarve sekä aamupäänsärkyä. Aina uniapneaan ei liity täydellisiä hengityskatkoksia vaan happivaje voi liittyä myös unenaikaiseen osittaiseen hengitysteiden ahtautumiseen. Uniapneasta voit lukea lisää aikaisemmasta blogikirjoituksesta Vaihdevuosioireiden taustalla joskus uniapnea.
Joskus lisääntynyt hikoilu voi olla yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oire. Tällöin keskeisempiä oireita ovat kuitenkin liiallinen huolestuneisuus, lisääntynyt murehtiminen sekä pelot omasta tai läheisten terveydestä ja turvallisuudesta. Muina oireina voi ilmetä mm. keskittymisvaikeuksia, levottomuutta, sydämentykytystä, väsymystä ja uniongelmia. Lisää aiheesta esim. Mielenterveystalon sivulla.
Edellä mainittujen sairauksien lisäksi hikoilu voi liittyä esimerkiksi sydänsairauteen, alkoholin käyttöön tai johonkin harvinaisempaan sairauteen. Lääkkeistä hikoiluoireita voivat aiheuttaa esimerkiksi monet mielialalääkkeet, mukaan luettuna sellaiset joita voidaan käyttää kuumien aaltojen hoitoon (SSRI-lääkkeet, trisykliset masennuslääkkeet, venlafaksiini), estrogeenin määrää vähentävät ja sen toimintaa estävät lääkkeet, jotkin verenpainelääkkeet (beetasalpaajat, kalsiumsalpaajat), jotkin diabeteslääkkeet (insuliini, sulfonyyliureat), pseudoefedriiniä sisältävät allergialääkkeet, närästyksen hoitoon käytetyt happosalpaajat (omepratsoli) ja vahvojen kipulääkkeiden sisältämät opioidit (kodeiini, tramadoli, oksikodoni, morfiini).
Unettomuus
Unettomuus lisääntyy huomattavasti vaihdevuosi-iässä. On kuitenkin vaikeaa erottaa toisistaan vaihdevuosien ja ikääntymisen vaikutuksia, sillä ikääntyminen itsessään lisää myös unettomuuden esiintymistä. Vaihdevuosille tyypillisin unettomuuden muoto on unessa pysymisen vaikeus, mutta myös nukahtamisvaikeudet ja unen levottomuus voivat olla vaihdevuosioireita.
Hikoiluoireiden kohdalla mainittujen myös unettomuutta aiheuttavien sairauksien lisäksi unettomuutta aiheuttavat usein erilaiset mielenterveyden häiriöt, levottomat jalat, tihentynyt yöllinen virtsaamistarve sekä erilaiset neurologiset sairaudet. Taustalla vaikuttavat myös muut tekijät, kuten unirytmin viivästyminen, epäsäännöllistyneet nukkumistottumukset, vuorotyö, kuormittava elämäntilanne, nukkumisen kannalta epäsuosiollinen nukkumisympäristö sekä kofeiinipitoisten tuotteiden tai alkoholin käyttö. Unihäiriöitä voi esiintyä myös monien lääkitysten sivuvaikutuksena; unettomuutta aiheuttavista lääkkeistä on kasattu kattava lista Unettomuuden Käypähoito-suositukseen.
Riippumatta unettomuuden syystä, pitkittyvästä univajeesta seuraa usein väsymystä, keskittymis- ja muistivaikeuksia ja mielialaoireita sekä kipukynnyksen aleneminen, mikä laajentaa unettomuuteen liittyvää oirekuvaa ja vie helposti ajatukset vaihdevuosiin silloinkin, kun oireet johtuvat jostakin muusta.
Keskittymis- ja muistivaikeudet sekä mielialaoireet
Vaihdevuosi-ikäiset kuvaavat usein sekä keskittymis- ja muistivaikeuksia että erilaisia mielialaoireita. On kuitenkin epäselvää, liittyykö oireiden lisääntyminen vaihdevuosissa suoraan hormonaalisiin muutoksiin, vai ovatko oireet muiden vaihdevuosioireiden, etenkin unettomuuden, aiheuttamia. Jos oireiluun ei liity muita tyypillisiä vaihdevuosioireita, on syytä epäillä oireiden taustalla olevan jotain muuta kuin vaihdevuodet.
Raudanpuutteeseen voi liittyä sekä heikentynyt kognitiivinen suoriutuminen, keskittymiskyvyn aleneminen ja aivosumu että muita vaihdevuosille tyypillisiä oireita, mm. väsymys, sydämen tykytys, alentunut rasituksen sieto ja jaksaminen, hiusten lähtö, kuiva iho, päänsärky ja alentunut lämpötilan vaihtelun sieto. Raudanpuutteeseen ja/tai anemiaan voivat viitata myös huimaus ja levottomat jalat. Raudanpuutteen mahdollisuus on syytä pitää mielessä etenkin, jos kuukautisvuodot ovat runsaat, ei syö lihaa ja/tai luovuttaa usein verta. Mikäli raudanpuute todetaan, eikä taustalla oleva syy ole ilmeinen, on syy selvitettävä. Raudanpuutteesta löytyy tietoa esim. Terveyskylän sivulta.
Mielialaoireiden suhteen on oleellista erottaa varsinainen masennus tai ahdistuneisuushäiriö lievemmästä oireilusta. Sairauksista mielialaoireita sekä muistin ja keskittymisen ongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriöt ja neurologiset sairaudet. On syytä huomata, että mielialaoireita ja keskittymis- ja muistivaikeuksia aiheuttavat myös alkoholin tai muiden päihteiden käyttö. Nämä voivat myös ylläpitää oireita tilanteissa, joissa niiden jatkuvampi käyttö on aloitettu mielialaoireiden ”hoitamiseksi”. Lisäksi keskittymis- ja muistivaikeudet voivat aiheutua stressistä tai muista henkisesti kuormittavista tekijöistä. Varsinaiset muistisairaudet ovat vaihdevuosi-iässä vielä harvinaisia, mutta sukurasitus dementoivien sairauksien suhteen on syytä huomioida.
Lihas- ja nivelkivut
Noin puolella vaihdevuosi-ikäisistä esiintyy epämääräistä lihas- ja/tai nivelkipua. Jotkut kokevat kivut jopa eniten haittaaviksi vaihdevuosioireiksi. Kipujen yhteys vaihdevuosissa tapahtuviin hormonaalisiin muutoksiin on kuitenkin jäänyt tutkimuksissa epävarmaksi.
Sairauksista vaihdevuosi-iässä ilmenevät kivut liittyvät useimmiten nivelrikkoon eli nivelten kulumiseen. Taustalla voi olla myös reumaattinen sairaus tai sidekudostauti ja kipuja liittyy myös jo edellä mainittuihin kilpirauhassairauksiin ja long covidiinkin. Sairauksiin viittaavia oireita ovat mm. painonlasku, kuumeilu, nivelten turvotus, yöllä esiintyvät kivut, yli tunnin kestävä aamujäykkyys, liikearkuus ja sormien koukistamisvaikeus. On myös syytä huomata, että keho ja mieli liittyvät vahvasti yhteen. Kivun kokemiseen ja pitkittymiseen vaikuttavat esimerkiksi unettomuus, ahdistuneisuus ja masentuneisuus.
Tämä kirjoitus ei ole kaiken kattava listaus sairauksista, joiden oireet voivat muistuttaa vaihdevuosioireita. Vastaavia oireita liittyy moniin muihinkin sairauksiin, lääkityksiin ja tiloihin. Esimerkiksi liiallinen liikunta omaan kuntoon nähden eli ns. ylikunto voi aiheuttaa vaihdevuosien kaltaisen oireilun. Sen oireita voivat olla mm. väsymys, unettomuus, hikoilu, sydämen tykytys, alentunut suorituskyky, lihaskivut, päänsärky, keskittymiskyvyn vaikeudet ja mielialan muutokset. Liiallisen liikunnan ohella vastaavat oireet voivat viitata myös muuhun liialliseen kuormitukseen, esimerkiksi työuupumukseen.
Tyypillisessä vaihdevuosi-iässä esiintyvät tyypilliset vaihdevuosioireet ovat melko suurella todennäköisyydellä vaihdevuosien aiheuttamia, mutta vaihdevuosi-ikä ei suojaa edellä mainituilta tekijöiltä, päin vastoin. Sairauden mahdollisuus on pidettävä mielessä erityisesti silloin, kun oireiluun ei kuulu lainkaan kuumia aaltoja, yöhikoilua tai vaihdevuosille tyypillisiä unihäiriöitä, ja silloin kun vaihdevuosioireet ovat jo ohittuneet vuosiksi ja palaavat uudelleen varttuneemmalla iällä. Jos edellä mainittuja oireita esiintyy, on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle, ja mikäli hormonikorvaushoito päädytään aloittamaan, eikä siitä ole merkittävää apua, on tutkimuksiin syytä hakeutua uudelleen.
Kuvassa oleva katsausartikkeli aiheesta, jonka kirjoitimme yhdessä terveyskeskuslääkäri Helena Tuominen-Gustafssonin kanssa, julkaistiin Lääkärilehdessä 43-44/2020 (lukeminen vaatii Fimnet-tunnukset).
